Villikoirasta kotikoiraksi

  • 14.03.2017

Otsikko kuvaa aika osuvasti Luckyn kanssa kuljettua matkaa syyskuusta tähän päivään. Heti alkuun suurin totuttelun paikka hänelle oli sisätiloissa asustaminen. Kun tyyppi oli asunut koko ikänsä ulkona, käynyt korkeintaan talon kynnyksellä tai ruokavarkaissa, oli talo kaikkine huonekaluineen ja outoine äänineen kokemus, jota sopi sulatella. Ensimmäiset viikot hän kulki rauhattomana huoneesta toiseen, bravuurina oli ruokapöydän päällä patsastelu.

Lucky ja Pimu

Suuri ihme oli myös se, että ruokaa olikin yhtäkkiä tarjolla kolme kertaa päivässä. Ei sitä voinut uskoa, oli pakko hotkia joka kerta kuin olisi viimeinen annos kyseessä. Ja nälkä, se ei taittunut muutamassa viikossa. Tyyppi oli valmiina ruokailemaan aivan koko ajan. Onneksi ruoan "saalistaminen" ulkona loppui suhteellisen pian, roskien ja raatojen nuohoaminen jäi, kun hän alkoi sisäistämään, että ruoka saikin ilman sen suurempia metsästysretkiä. Toki hän piti ja pitää vieläkin taitoa yllä, lähinnä kotioloissa – paperiroskat on hyvä käydä läpi silloin tällöin tai jos on oikein nopea, niin voi napata baananinkuoret pöydältä.

Alkuun outoa oli myös talutushihnassa  kulkeminen. Koirakaveriltaan Pimulta hän oppi, että lenkillä kuljetaan nautiskellen, toisten merkkauksia nuuhkien ja omia vastausposteja jättäen. Niin aivan, täällä talossa asustaa toinen koira, 8-vuotias, arvonsa tunteva Pimu-rouva. Siinä sitä onkin ollut sovittelua kahden vahvaluontoisen nartun kanssa. Pimulla on kodinvaihtajatausta, hän rakastaa ihmisiä, muttei välittäisi päästää toisia koiria reviirilleen. Koirien suhteen hän on pelokas ja puolustautuu rähjäämällä. Ei naurattanut uuden tulokkaan esittely.

Vapaana olemista harjoiteltiin ensimmäistä kertaa koirarannalla. Hau-Haun Meaty Treats -kanaherkut helpottivat asiaa kummasti!

Lähtökohdat huomioiden kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Olisikohan ollut jo toisella viikolla, kun lenkin aikana Pimu alkoi ottaa kontaktia Luckyyn ja yhtäkkiä tyypit leikkivät ensimmäistä kertaa keskenään. Ei se silti näin ruusuisesti edennyt vaan välillä mentiin askel eteen ja toinen taakse. Suurin haaste oli siinä, että murkkuikäinen Lucky ei tahtonut alistua Pimulle. Katujen kasvattina hän oli tottunut pitämään puolensa. Ja vastaparina tässä oli Pimun rajalliset sosiaaliset taidot toisten koirien kanssa.

No entäs sitten tämä pohjoinen ilmasto, no problem! Tropiikissa kasvanut Lucky karsastaa ainoastaan kostean koleaa keliä, mutta kukapa ei. Lumesta hän nauttii suunnattomasti. Parasta on vastasatanut puuterilumi, jota voi haukata suuhun uudestaan ja uudestaan. Ja omistajalle parasta on, että tämän sydämeltään villin ja vapaan uskaltaa jo päästää vapaaksi metsälenkeillä. Luottamus on syntynyt, ollaan kavereita, enää ei veri vedä vaeltamaan omille teille.

Kommentit

Ei kommentteja

Lisää kommentti

* - pakollinen kenttä

*




CAPTCHA kuva roskapostin välttämiseksi
Jos et saa sanasta selvää, klikkaa tästä uusi kuva.
*
*

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal