Koiran madotus

Madotus on tärkeä osa koiran perusterveydenhuoltoa. Säännöllisellä madotuksella voidaan ehkäistä matojen aiheuttamia terveysongelmia. Erityisen tärkeää madotus on tiineille narttukoirille, sekä pennuille.

Voiko koiraa madottaa liian usein?

Liiallinen madotus voi aiheuttaa lääkkeille vastustuskykyisiä matokantoja. Tästä syystä jotkut eläinlääkärit suosittelevat ulostenäytteen tutkimista ennen madotusta. Jos näytteessä ei havaita loisia, ei lääkitystä tarvita. Näytteen avulla selvitetään myös, mikä lääkeaine koiralle olisi tarpeen, sillä erilaisiin matoihin toimivat eri lääkkeet.

Yleisimmät matotartunnat

Suomalaisilla kotikoirilla havaitaan pahoja matotartuntoja melko harvoin. Arviolta kuudella prosentilla kotikoirista on matotartuntoja (lähde: Evidensia). Tämä johtuu suomalaisten koirankasvattajien hyvästä pentuajan madotusohjelmasta. Ulkomailta tuoduilla koirilla voi olla erilainen madotushistoria, jolloin niiden madotustarve on syytä selvittää jo ennen koiran tuloa, tai heti koiran saavuttua Suomeen. Tietyt sisäloishäädöt ovat pakollisia EU-alueella matkustavalle koiralle. Lue säädöksistä lisää Eviran sivuilla.»

Koirien tavallisin sisäloistartunta on suolinkainen, joka on yleinen erityisesti pennuilla ja nuorilla koirilla. Koira saa tartunnan syötyään jotain, missä on suolinkaisen munia. Suolinkaisnaaras munii koiran suolistoon, josta munat päätyvät ulosteen mukana ympäristöön. Munat voivat säilyä maassa elinkelpoisina jopa kaksi vuotta. Aikuisilla koirilla osa suolinkaisen toukista säilyy koteloituneena ns. lepovaiheessa ja kun koira tiinehtyy, toukat aktivoituvat ja pentu saa tartunnan joko istukan tai maidon kautta. Eläinlääkärin suositus on madottaa narttukoira 40 tiineysvuorokauden jälkeen säännöllisesti jopa päivittäin, aina pentujen kahden viikon ikään asti. Madotustiheys riippuu valmisteesta. Pentu tulisi madottaa kahden viikon iässä ja siitä eteenpäin kahden viikon välein, kunnes pentu on 12 viikon ikäinen.

Paljon luonnossa vapaana liikkuvilla koirilla, esimerkiksi metsästyskoirilla, on suurempi riski saada heisimatotartunta. Heisimatoja, eli lapamatoja, voi saada raa’asta järvikalasta, myyristä, tai raakana syödyistä riistan teurasjätteistä. Järvikalasta lapamato kuolee, kun kala pakastetaan tai kypsennetään.

Matotartunnan hoito

Apteekista ja eläinlääkäriltä löytyy erilaisia vaikuttavia lääkeaineita ja tuotteita eri matotartuntoihin. Apteekki neuvoo oikean matolääkkeen valinnassa, pahemmassa sisäloistartunnassa eläinlääkäri neuvoo oikean hoidon. 

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal