Koirakansalaiseksi kääntynyt

Petrin vapaa-aika täyttyy koiramaisista harrastuksista. Parasta on kuitenkin se, että koirat vievät hänet päivittäin metsään.


Lapsuudenkotiini tuli sekarotuinen koira Musti, kun olin alle 10-vuotias. Isä osti pennun Tammelantorilla tutulta mieheltä 50 markalla. Maksoi sen kuulemma hihnasta. Äiti luuli monta viikkoa, että koira oli meillä vain hoidossa. Kun Musti oli ollut perheessä muutaman viikon ja hurmannut kaikki, äitini sanoi, ettei antaisi Mustia enää pois, vaikka joku tulisi hakemaan. Yönsä Musti nukkui minun sänkyni jalkopäässä.

Vuosia myöhemmin lapset ja vaimoni halusivat koiran, ja noin vuoden väsytystaistelun jälkeen päätimme ottaa cavalier-pennun. Nyt cavalier Andyn, 11, lisäksi kainalossa köllivät myös cavalier Remu, 9, ja kooikerhondje Dave, 4. Daven kanssa kilpailen agilityssä ja olemme aloitelleet myös Nose Workia. Kaikkein mieluisinta on kuitenkin metsässä kävely. Sitä ei tulisi tehtyä päivittäin ilman koiria, säällä kuin säällä.

Tykkään kaikista kolmesta koirastani sellaisina kuin ne ovat. Andy on ensimmäinen, joten suhteemme on erityinen. Andy on saanut olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Remu on hellyttävä ja vähän hupsu. Se on todella hellyydenkipeä ja vaatii paljon huomiota. Toisaalta Remun kanssa voi rauhallisin mielin mennä minne vaan ja se käyttäytyy aina hienosti.

Daven kanssa luottamuksen rakentaminen on kestänyt pisimpään. Herkältä koiralta luottamus on pitänyt ansaita, eikä se ole ollut itsestäänselvyys. Tuntuu hyvältä, kun koira luottaa omistajaansa todella paljon. On hieno tunne, kun Dave käpertyy sohvalla syliini ja nukkuu siinä tyytyväisenä.

Lue Jonnan koirakansalaistarina »



Palaa etusivulle »

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal