Etsivä löytää karvakamun

Nastasian bordercollie Milo etsii työkseen kadonneita lemmikkejä. Nastasia sen sijaan on jo löytänyt elämänsä koiran.


Jo lapsuudessani lainasin kirjastosta koirakirjoja, ja aina löytyi joku uusi rotu, jonka halusin. Katsoin moneen kertaan kaikki koiraelokuvat ja haaveilin omasta koirasta. Kun koiran ottaminen vihdoin oli aikuisiällä mahdollista, alkoi tarkka rotujen tutkiminen. Maaliskuussa 2011 hain valloittavan ruskean bordercolliepennun Wienistä ja meidän taipaleemme alkoi.

Milolla on omia juttuja, joita se on kehitellyt ihan itse. Kun tulen töistä kotiin, juoksee se olohuoneen pöydän alle ja odottaa, että riisun ulkovaatteeni. Minua naurattaa joka kerta katsoa, kuinka häntä alkaa heiluttaa koiraa. Kun tulen sen viereen, ryömii se pöydän alta ja painaa päänsä päätäni vasten haluten vain olla ihan lähellä. Tätä läheisyydenkaipuuta Milo osoittaa myös aamuisin, jokaisen aamulenkin jälkeen: kun tassut on pyyhitty, alkaa Milon ”söpöily”.

Milo on tehnyt tosietsintöjä etsijäkoirana kolmisen vuotta ja se on täysin elementissään keikoilla. Milo on periksiantamaton nenätyöläinen. Keikkoihimme on mahtunut monenlaisia sattumuksia, eikä osa niistä varmasti unohdu koskaan. Olemme kokeneet sekä onnellisia että surullisia loppuja. On onni saada olla avuksi lemmikkinsä kadottaneille ja toivon koko sydämestäni, että saamme tehdä tätä työtä Milon kanssa vielä monta vuotta.

Olen tallentanut mieleeni Milon unituoksun. Se nimittäin tuoksuu aivan ihanalta, varsinkin aamuisin pitkien unien jälkeen. Toivon, etten koskaan tule unohtamaan tuota tuoksua. Tuoksusta tulee mieleeni sana ”onnellisuus”. Kiitos, Milo, että saan aloittaa aamuni nähdessäni sinut onnellisena uudesta päivästä. Kiitos, että saan painaa pääni pehmeään turkkiisi. Kiitos, että juuri sinä astuit elämääni.

Lue Petrin koirakansalaistarina »



Palaa etusivulle »

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal