Arkisto

Tahvon jouluruno

  • 17.12.2015

On joulukuu, hämärtyy talvinen ilta

valo kuun on tonttujen salainen silta

Sen loiste kun hivelee latvoja puiden

on hetki pian saapuva herkkusuiden

 

Possu kun yön yli uunissa paistuu,

piparit, laatikot suussani maistuu

Ja lahjoja mietin kun katselen kuuta

voi, saisinpa lelun tai pari luuta.

 

 

 

Vaan yhtä seikkaa silti eniten pohdin,

kerron sen teille, niin hyvin kuin tohdin.

Mikä onkaan minulle se juhlan aihe,

onko joulu vain päivä, vai ikuinen vaihe?

 

Kas, tärkeintä ei ole joulussa ruoka,

vaikka onhan se mukavaa nuolla tuo vuoka.

Ei edes lahjat tai kynttilän valo,

on juhlalle tarkoitus suurempi, jalo.

 

Minun jouluni syntyy ystävistä,

pienistä koirista ja ihmisistä.

Joten jouluna haluaisin muistaa heitä,

vielä lähellä olevia, ja enkeleitä.

 

Niinpä lahjojen sijaan avaan heille sen,

lahjan kauneimman, lämpimän sydämen.

 

Muistan Anu-siskoani ja pilkku-Nelliä,

jotka sateenkaarisillalla taitavat kelliä.

Muistelen hyvällä ja olen tässä,

läsnä, ihmisteni elämässä.

 

Joka vuosi voin tällaista lahjaa toistaa,

ja kas, taivaalla ystävät tähtinä loistaa.

 

Rauhallista joulua toivottaen, ja vanhoja ystäviä muistellen

Tahvo

 

 

Kommentit

Ei kommentteja

Lisää kommentti

* - pakollinen kenttä

*




CAPTCHA kuva roskapostin välttämiseksi
Jos et saa sanasta selvää, klikkaa tästä uusi kuva.
*
*

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal