Sanni Utriaisen keihäänheittokuulumiset

  • 06.04.2016

Hei!

Olen Sanni ja leipälajini on keihäänheitto. Omistan koiran, joka tosin suurimman osan ajasta viettää porukoiden luona hektisen menemiseni vuoksi, mutta välillä vierailee, kun sille on aikaa. Voisin ainakin yhden blogikirjoituksen omistaa Redi -koirani tarinoille. Kuten jokainen lemminkin omistaja tietää, niitä tarinoita on! Mutta tällä kertaa hieman yleisempää tekstiä yleisurheilusta ja sen arjesta sekä omat ajankohtaiset kuulumiseni.

Yleisurheilijan vuosi alkaa yleensä syksyllä peruskuntokaudella, jolloin harjoitusajat ovat pidempiä ja tehot tekemisessä matalampana. Tämä vaihe kestää noin joulunpyhille. Tämän jälkeen itselläni on yleensä voimakausi, jolloin luodaan pohjaa. Lähempänä kevättä kilpailuun valmistavalla harjoituskaudella saadaan lajipainotteisen harjoittelun kohdalla tuotettua lajinomaisempaa tehoa, joka valmistaa kesän kisoihin. Keihäänheitossa suorituksen pitäisi olla räjähtävä ja rento ja kestää heittäjästä riippuen noin 4-5 sekuntia.

Nyt elämme hetkeä, jossa on enää vain kuukausi aikaa ensimmäiseen kauden kilpailuun. Tulin pari viikkoa sitten kuuden viikon leiriltä Etelä-Afrikasta. Hain sieltä lämpöisiä olosuhteita ja ulkona heittämiseen totuttelua. Talviaikaan Suomessa, kun ulos ei pääse (tai kannata mennä, koska kylmän sään takia on suurempi riski loukkaantua), heitetään hallissa sisällä pressuun. Lämpöisissä olosuhteissa ja avaralla yleisurheilukentällä heittäminen on ihan oma asiansa verrattuna ahtaaseen sisätilassa heittämiseen. Leirin päätavoite olikin tottua ulkona heittämiseen kovalta (kilpailu)alustalta, ja se tavoite täyttyi.

Heittokuva Etelä-Afrikasta, Potchefstroom.

Matkustettuani takaisin Afrikasta Suomeen pidin viikon kestävän rauhallisemman jakson, joka sisälsi kolmet treenit: kaksi kertaa painia ja kerran punttiharjoitus. Muun ajan vain lepäsin ja söin mitä ikinä huvitti (tämä tekee hyvää myös pääkopalle).

Pitkän leirin jälkeen ottaa oman aikansa kunnes siitä palautuu täysin. Heti ei sellaisen reissun jälkeen kannata koti-Suomessa ruveta täysiä jatkamaan. Itselläni menikin noin 4-5 vuorokautta ennen kuin nukkumisesta tuli edes yhtenäistä. Kroppani rasittuessa en saa enää untakaan kunnolla, vaan vain pienissä osissa. Tämä on yksi hyvä tapa seurata omaa palautumista. Vasta kun yöunet ovat levollisia, on järkevää jatkaa treenejä. Muuten helposti rasittaa itseään liikaa ja se ottaa omansa jossain kohtaa kyllä, jos ei ole varovainen. Eli palautuminen on ehdottoman tärkeää hyvän harjoittelun pohjaksi.

Pääsiäisen jälkeen tein ryhtiliikkeen syömisessä ja aloitin taas treenit. Meillä oli myös Kuortaneella  keihäsporukan viimeinen harjoitusvuoden leiri ennen kilpailukautta. Näillä kotimaan leireillä on mukava nähdä miten porukalla kulkee ja jutella kuulumiset.

Loppuverkkana pingiksen peluuta Kuortaneelta. 

Kaksi ja puoli viikkoa vielä kotona ja seuraavaksi lähdenkin 24. päivä huhtikuuta Dohaan leirille missä avaan myös kilpailukauteni 6.5. Dohan Timanttiliigassa. Mielenkiintoista tulee. Kauden ensimmäiset kisat ovat aina ekstrajännittäviä, kun kilpailemisesta on taas ollut aikaa. Pelkästään aiheesta kirjoittaminen kutkuttaa hieman vatsanpohjaa. Hyvä niin. Hyvä pikku jännitys antaa potkua kilpailuissa.

Tästä eteenpäin kevättouhuja jatkaen! Kuulemisiin!

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal