Ihanaa joulua ja mahtavallista uuttavuotta 2017!

  • 14.12.2016

Heipsansaa kaikille! Tämä onkin meidän viimeinen blogikirjoitus, kiitos kaikille lukijoille ja Hau-Haun väelle kuluneista kahdesta vuodesta. Minusta on ollut mukavaa kirjoitella teille emännän kanssa. Olette saaneet seurata mukana, kun meidän Pami on kasvanut pikkupennusta melkein aikuiseksi, kohta 2,5-vuotiaaksi koiraneidoksi. Emäntä ja isäntä kutsuu sitä silti vielä vauvaksi, ja niinhän se kai onkin, meidän lauman nuorimmainen, vauva. 

Kuvia Pamin kasvusta

Itse olen varttunut 8-vuotiaasta herrasmiehestä 10-vuotiaaksi seniorikansalaiseksi. Mutta en eläkeläiseksi kuitenkaan! Lukukoiran työt taas jatkuvat tammikuussa liki vuoden tauon jälkeen. Onpa kiva! Toivotaan, että pysyn terveenä (emäntä tuolla muistuttaa että minulla on 3 erilaista sydänvikaa, nivelrikko ja huonot hampaat) ja jaksan ja pystyn tekemään hommia vielä monta vuotta. Jos se minusta on kiinni, niin vaikka toiset 10, kuulkaa!

Numa-kollaasi

Pirillä muuten on kohta synttärit, se täyttää 21.12. 5 vuotta. Se alkaa jo olemaan sellainen aikuisen koiran ikä, sanoisin. Piri itse ei ehdi kommentoimaan, sillä on liian kiire kerjätä ruokaa, riehua, leikkiä ja komennella palvelusväkeä. Piri oli nuorempana minun kanssani harjoittelemassa lukukoiran töitä, mutta ei Piristä taida tulla lukukoiraa. Se on liian vilkas, eikä sitä kiinnosta olla vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä. Sen namipalkan se kyllä ottaisi varmasti mielellään, minkä lukemista kuunneltuaan saa, heh.

Piri ja Pirin touhut

Piri ja Numa lukukoirina

Meidän elo ja olo tulee varmasti jatkossakin koostumaan lähinnä ulkoilusta, löhöilystä, syömisestä ja kisakaudella treeneistä ja kisoista. Nyt kun on ollut huonot ilmat juoksennella ulkona (aina pimeää ja/tai jäistä, kovaa maata), ollaan käyty pariin otteeseen koirauimalassa. Pirikin ui siellä itse! Meni ekaa kertaa ikinä itse veteen ja ui pienen kierroksen ja kun oikein kannustettiin, niin se ui hakemaan leluakin! Emäntä ei ollut uskoa silmiään, onneksi oli se uittaja-täti ja Maija mukana todistamassa.

Uimassa koirauimalassa

Niin, ja heppamaneesissa ollaan kans taas käyty juoksentelemassa. Siellä on kivaa pehmeää hiekkaa tassujen alle, eikä ole kylmäkään, vaikka ulkona olisi kovasti pakkasta. Lelut vaan jotenkin oudosti muuttuu maneesissa aina ihan ruskeiksi ja hiekkaisiksi. Hyvä kun frisbeetä edes löytää, vaikka just äsken se oli kirkkaanvihreä tai violetti! 

Kirmailemassa maneesissa

Niih. Että semmosta meille taas kuuluu. Nyt ja varmaan jatkossakin. Oikein ihanaa joulunaikaa ja mitä mahtavinta uutta, tulevaa vuotta 2017 niin teille, kuin meillekin! Heippa!

t. Numa & lauma

Mehevää marraskuuta!

  • 23.11.2016

Mehevää marraskuuta!

Heippaterve kuulkaa! Nytpä onkin aikaisin tullut talvi! Ei ookaan niin pimeetä, märkää ja kurjaa kun viime vuonna ehkä oli. Emmää tiiä kun en ehkä muista niin kauas! Mutta kelloja on siirretty, ettäni mulla menis pasmat sekaisin kun ruakaa saa tuntia myähemmin iltasella ja ettäni olis pimeempää koko ajan. Ihan ihmeellistä höpsöttelyä semmonen kellojen siirtely ja kääntely. Eikö kannattaisni olla kesäajassa koko aika, ni ruokaa sais aikasemmin ja olis enempi valosaa? Kyllä minusta!

Numa sanoo, ettei jaksais ollenkaan oottaa, että olis iltaruoka.

Pirikään ei jaksa!

Luntakin on siis satanut, ja ulkona on kylmä. Ihan omituista, kun piti suoraan t-paitakelistä hypätäkin toppatakkiin! Lapasia ja haalareita ei oo ihan vielä tarvittu, mutta kyllä toi emäntä kaivoi nekin esille. Oikeastaan se kaivoi kaikki meidän vaatteet esille ja niitä on aika paljon. Neljä isoa laatikollista. Hullu. Ihan yhtä hullu kun kaikkien kaulapantojen ja hihnojenkin kanssa, niitäkin on kaapit pullollaan kattokaa ny!

Meitä ja meidän kaulapantoja.

Meitä ja meidän takkeja.

Takkilaatikot. Sit meillä on vielä jokaisella 2 omaa naulakkoa (plus kaksi ylimääräistä tulevaisuutta varten) joissa roikkuu käytössä olevia vaatteita.

Me ei tässä olla hirveesti mitään keritty tekemään, kun tytöillä on loppunu se juoksentelukausi, ni ei oo tarvinnu käydä rataharkoissa tai -kisoissa tai maastokisoissakaan. Ollaan vaan muutevvaan juostu metsässä ja pellolla ja hiekkakuopalla ja vähän joskus kotonassa sisälläkin. Se on kuulemma kiellettyä se sisällä hirveesti juokseminen. Painia saa kyl. Pami ja Piri haluais aina molemmat painia mun kanssa, mutta emmää. Emmää alennu semmoseen. Riehukoot ne keskenänsä. nii. Meillä on käyny kavereitakin kotona leikkimässä, on ollu pentuja ja nuoria flikkoja ja vanhoja tuttuja. Semmonen on kivaa vaihtelua kans!

Tässä Taika. Emännällä taitaa olla pentukuume, vähän jännittää.

Tässä me. Päästiin kerranki aamulla metsään, ennen emännän aamuvuoroa!

Meillä on ollu ihmeellistä, kun isäntä lähti yhtäkkiä merille. Vastahan se oli pari viikkoa Puolassa ja nyt se lähti aurinkoiseen .. johonkin. En tiedä ihan tarkkaan. Eikä emäntäkään, kun niillä ei oo sieltä mereltä oikein yhteyksiä mihinkään. Epistä silti, ettei se ottanu meitä mukaan! Mekin (tai ainakin mää!) oltais haluttu sinne lämpimään ottamaan aurinkoa ja semmosta. Talvilomalle. Tai syyslomalle. Tai mille vaan löhölomalle!

Tässä me iltapäivälenkillä. Siis näin pimeetä! Epistä!

Menin iskän oloasuun surkeena oottamaan, että koska se tulee takaisin.

Niin ja lomasta tulikin mieleeni, kun mä oon nyt ollu aika pitkään lomalla. En ees melkeen muista, koska oon ollu viimeksi lukukoirantöissä. Emäntä tarkisti ja kuulemma viime vuoden helmikuussa. Melkein vuosi sitten kohta! Ni että sain kuulla, että kohta pääsen taas töihin, tammikuussa joskus. Eikso kiva!? Pääsen taas emännän mukana töihin, ne kivat lapset silittää mua ja lukee mulle kirjoja ja sit antaa namin kun on luettu! Emäntä sanoi, että pääsisin joka toinen viikko meidän pääkirjastollekin kuuntelemaan juttuja. Tykkäisin tosi paljon! Siellä on varmasti paljon uusia, innokkaita lukijoita!

Tässä ootan, jos joku vaihtais tän näin ison kiven ees ihan pieneen namiin.

Tässä minä töissä! Voi kun pääsis taas pian. Kuva Opa Latvala

Suomessa ei vielä ole mitään koulutusta, yhdistystä tai muuta keskitettyä tahoa lukukoiratouhulle. Nyt Mikkelissä onkin meneillään hanke nimeltä Kansalliset suositukset lukukoiratoimintaan kirjastoissa. Lukukoiratoiminta on levinnyt Suomeen Yhdysvalloista. Se perustuu ideaan eläinavusteisesta terapiasta. Eläinavusteisen terapian ytimenä on lasten luontainen taipumus avoimuuteen eläimen läsnä ollessa ja eläimen rauhoittava läsnäolo, mikä vähentää stressiä. Erityisesti koirien on havaittu luovan myönteistä ilmapiiriä, lisäävän lapsen motivaatiota osallistua toimintaan sekä helpottavan läsnäolollaan vaikeiden asioiden käsittelyä. Koira mahdollistaa ehdottoman hyväksynnän kokemisen. Hyväksynnän tunne lisää lukemiskokemuksen mielekkyyttä ja sitä kautta innostaa lukemiseen. 

Työminä. Tämä taisi olla silloin, kun aloitin lukukoirana 2011. Nyt on jo enempi valkoista naamassa.

Lukukoiria on jo useissa kirjastoissa, mutta yhteiset pelisäännöt lukukoiratoiminnalle puuttuvat. Lukukoiratoiminnan tavoitteena on edistää lukuintoa, ennaltaehkäistä lukemisen vaikeuksia, auttaa lukemisen oppimista, parantaa lukutaitoa ja herättää kiinnostusta monipuoliseen lukemiseen sekä tuoda esille kirjaston palveluita ja sisältöjä. Laatusuosituksella pyritään siihen, että kirjastoilla on käytössään ohjeistus, jolla lukukoiratoiminnan saa käynnistettyä ja jonka avulla lukukoiratoimintaa voidaan kehittää kirjastojen toiminnan kannalta tärkeisiin suuntiin – muun muassa lukemiseen innostamiseen ja lukutaidon edistämiseen.

Minä viime talvena lukuhommissa. Kun kuuntelee oikein tarkkaan, ei meinaa aina silmät pysyä auki.

Lukukoirat tekee hienoa työtä, eikö vaan? 16.11. olisi ollut lukukoiraseminaari Mikkelissä, mutta ei emäntä päässyt osallistumaan, kun isäntä on siellä merillä. Aika harmi. Olisinkohan minäkin päässyt mukaan, jos oltais menty!? Olisin voinut näyttää lukukoiranmallia, hehe.

Tässä vielä linkki Kennelliiton sivuille, tuoreeseen uutiseen lukukoiratoiminnasta: http://www.kennelliitto.fi/uutiset/kennelliitto-alkaa-kouluttaa-lukukoiria-vuonna-2017

Mukavaa talvensyksynjatkoa kaikille kavereille!

Lokoisasti lokakuussa!

  • 17.10.2016

Moikka taas täältä Pirkkalan perukoilta! Nyt alkaa selkeästi olemaan talven tuntua ilmassa, takit ja pusakat ja heijastinvermeet on taas kaivettu naftaliinista ja emäntä vetelee jo itselleenkin villapaitaa ja kerrastoa päälle ja alle. Me ei Pirin kanssa juurikaan arvosteta koleita aamu- ja iltalenkkejä pimeässä, mutta Pami on ihan hönö ja vetää innoissaan ja sata lasissa koko ajan ja joka paikassa. Iloinen Ilontytär!

Numa ja Piri studiossa, kuva Sakari Lampola

Kisa- ja treenikausi on tosiaankin pantu pakettiin ja nyt ollaan keskitytty vaan ulkoiluun ja löhöilyyn. Isäntä oli pari viikkoa koulutusmatkalla Puolassa ja meistä on hirveen kivaa kun se on sen jälkeen ollut meidän kanssa paljon kotona. Ollaan saatu nukkua myöhään iskän kainalossa, eikä emäntä oo aamuvuoroon mennessään raahannut meitä ulos kylmään ja pimeään, hih. Paitsi yhtenä aamuna ennen iltavuoroaan se raahasi meidät tuohon meidän lähiniemeen kuvattavaksi. Kiva Pilvi kävi ottamassa meistä syyskuvia, katsokaapa:

Minä syksyisessä luonnossa, kuva Pilvi Vähämäki

Meidän kolmen kopla, kuva Pilvi Vähämäki

Piri-Irmeli tarkkana, kuva Pilvi Vähämäki

Pami ja Pamin pallo, kuva Pilvi Vähämäki

Ja käytiin me toisaallakin kuvattavana, Sakarin ja Kitten luona. Oli kivaa ja saatiin paljon nameja! Ja siellä oli monta ihanaa pientä italianvinttikoiraa, whippetrouva ja pieni harjakoiratyttökin. Pami tietty pelotteli ja jahtasi niitä pikkuisia, sitä piti kieltää. Minä ja Piri oltiin kiltisti ja haisteltiin takapihalla kaikkia uusia hajuja. Ja sitten poseerattiin siellä studiossa:

Päästäiskö reissuun? kuva Sakari Lampola

Pami studiossa, kuva Sakari Lampola

Minun naama, kuva Sakari Lampola

Piri sanoo kukkuu! kuva Sakari Lampola

Ollaanpas me poseerattu! Emäntä on uhannut tapetoida koko asunnon meidän kuvilla ja teettää jos jonkinlaista taulua noista meidän kuvista. Minusta kannattaisi. Minun kuvista voisi tehdä vaikka tapettia esim. kaikkiin huoneisiin? Ei noista tytöistä niin väliksi, mutta minä! Minä osaan poseerata ja olen tietysti kaikista komein. Ja taitavin. Ja ansaitsisin eniten herkkuja!

Numa poseeraa, kuva Sakari Lampola

Niin, kuvattavana olemisen lisäksi me ollaan tosiaan käyty joskus lenkilläkin. Hiekkakuopilla, sänkipelloilla ja metsissä. Kivointa on, kun pääsee vapaana ihan rauhaksiin omaan tahtiin haistelemaan kaikkia metsän hajuja ja muiden koirien jättämiä viestejä. Ja tietty vähän pitää vastaillakin niihin viesteihin ja jättää omia ilmoituksia. ”Numa kävi täällä!” ”Tää on mun nainen” ”Nää on mun mestoja!” jne. Kyllä te tiiätte.

Numa haistelee Boratin kanssa kiintoisia tuoksuja, kuva Kati Kanerva

Numa kurkkaa puskasta, kuva Kati Kanerva

Tytöt ei silleen tajuu tota haisteluhommaa. Ne vaan juoksee ja koettaa koko ajan bongailla jotain, mitä voisivat jahdata. Se on emännästä hermostuttavaa. Ja iskästä kans. Antaa tyttöjen juosta. Jos ne nyt sattuu metsäreissulla häviämään, eikä ehkä tuu takaisin, ni enemmän kaikkea minulle! Eiku siis olishan se harmi. Ni siksi pitää tytöille sanoa, että ei saa karata.

Tytöt jahtaa Boratia, ja määkin vähän! Kuva Kati Kanerva

Minä ja Pami kirmaillaan pallon kanssa, Kuva Kati Kanerva

Hienoa loppusyksyä, kaverit! Pysykää lämpiminä ja muistakaa heijastimet! t. Numa

Sateetonta syyskuuta!

  • 20.09.2016

Moikka kaverit! Onpa ollut aurinkoinen ja lämmin alkusyksy, kuulkaa! Minä tykkään! Jatkuisipa tällä tavalla vielä kauhean pitkään, eikä yhtään olisi pimeää, märkää, kuraista ja kylmää. Eiksni? Ja mikäs sen mukavampaa, kun harrastella ja ulkoilla ihanassa säässä, ja voi kuulkaa ollaan me taas oltu ja menty ja tehty. Minäkin oon päässyt mukaan kuulemma kisamaskotiksi, mitä ihmettä, mikä maskotti? Oon päätähti!

Numa kävi mätsärissä, kuva Katja Laurila

Heinolassa oli koiranäyttely elokuun 21. päivä. Emäntä oli ilmoittanut sinne meidät kaikki. Minutkin, kun yli 10-vuotiaat sai kuulemma niin halvalla mukaan. Kesäinen epäonnistunut reissu mielessä emäntä päätti lähteä ihan vaan hupimielellä näyttelemään meitä, mutta siellähän meni hyvin! Itse olin vuorossa ensimmäisenä, veteraaniluokassa oli kokonaista 2 urosta ja minä tulin toiseksi. Sain kuitenkin ERI:n ja vielä SA:n! Eli pääsin paras uros-kisaan mukaan. Emäntä tuuletti ihan ihmeissään, hampaaton paappa oli tuomarin mielestä sertin arvoinen, huippua!

Sitten vuorossa oli Pami, sekin sai ERI:n, jee! Ja sitten vielä Piri käyttöluokassa kolmen koiran joukosta toinen ja sillekin ERI & SA! Hillittömän hienoa, nyt minä ja Piri saadaan rotuyhdistyksen Kaunis juoksija-diplomit, kun ollaan ansioiduttu sertin arvoisesti radalta, maastoista ja näyttelyistä. Vaikka enhän minä mitään diplomia tarvitse omaa erinomaisuuttani korostamaan, tiedettiinhän se jo, hehe!

 

Meidän erinomainen porukka.

 

Piri ja Pami on osallistuneet tässä nyt kaksiin maastokisoihin, toiset oli ihan Suomen maastomestaruuskilpailut 28.8. tässä kotinurkilla Hämeenkyrössä. Piri osallistui oikeankokoisten narttujen sarjaan ja jaksoi hienosti juosta mäkisellä pellolla kaksi lähes 700 metriä pitkää rataa. Lopputuloksissa Piri oli 13/29 ja sai 261 pistettä ja kymmenennen sertinsä.

 

Piri juoksee SM-maastoissa, kuva Marko Pessi

Piri hampaat irvessä SM-maastoissa, kuva Kati Kanerva

 

Pamin juoksemista emäntä jännittikin enemmän, kun se oli jokunen viikko aikaisemmin keskeyttänyt vieheen jahtaamisen rataharkoissa. Pami käyttäytyi kisapaikalla rauhallisesti ja se lisäsi jännitystä entisestään, että kiinnostaako pupu. No kiinnosti! Pami täräytti kauheaa vauhtia tekopupun perässä pitkin kumpareista maastoa, eikä oikein taas ehtinyt kääntymäänkään, kun juoksi niin kovasti. Hups. Ja sama meininki finaalissa, joskin se taisi juosta vielä kovempaa ja vielä suorempaan… Lopputulema oli 11/13 ylikorkeasta nartusta ja vaivaiset 408 pistettä. Ei ollut juoksuhuurut tai valeraskauspöhnät vielä ehkä ihan haihtuneet nuoren neidon elimistöstä.

 

Pami juoksee SM-maastoissa, kuva Sakari Lampola

Pami ja Väiski, Nopsa, Ilo-äiti ja Håkan, kuva Jonna Kainulainen

 

Tästä viikon päästä Piri ja Pami oli molemmat ilmoitettu Laihialle Nuukajuoksuihin. Emäntä mietti, kannattaisiko Pamia edes laittaa juoksemaan, kun se törttöili niin huolella SM-karkeloissa. Oltiin lähdössä reissuun Pamin toisen omistajan Suvin & Pamin siskon Nopsan kanssa, joka juoksisi ihan ensimmäiset maastokisansa. Matkaan lähdettiin lauantaina iltapäivällä ja yövyttiin Laihialla ”hotellissa” ja kisapellolle ajeltiin sunnuntaina vain 7 kilometrin päähän. Kun nyt oli reissuun lähdetty, päätti emäntä kuitenkin laittaa Paminkin vieheen perään pohjanmaalaisittain varsin tasaiselle pellolle. Ihan hyvin meni tällä kertaa molemmilla tytöillä, juoksivat omista sarjoistaan tasan samat pisteet 457 ja sertit molemmille. Piri oli oikeankokoisissa 7/10 ja Pami isoissa 9/14.

 

Reissuporukka hotellissa, kuva Suvi Halonen

Nopsa ja Pami serteineen, kuva Suvi Halonen

 

Tässä välissä on käyty (tai mä oon taas ollut vaan koristeena, hmph) pariin otteeseen rataharkoissa, Piri on juossut taas hyviä aikoja ja Pamikin on lähtenyt vieheen perään ja juossut koko kierroksen! Ensin huonommin ja sit seuraavalla viikolla 2 sekuntia kovempaa. Ja kuulemma kovempaa, kun minäkään ikinä kisa-aikoinani. Jopas jotakin!

 

Piri reenaa, kuva Kirsi Hietaharju

Pami reenaa, kuva Kirsi Hietaharju

 

Sit käytiin Maija-kaiffarin mökillä ykstenä viikonloppuna! Me kolme ja Maijan kolme whippetiä päästiin kaikki mukaan. Ja emäntä tietty otettiin kans. Siellä oli aika jännää, oli meinaan hölmö rusakko eksynyt mökin aitojen sisälle ja jahdattiin sitä viiteen pekkaan oikein ajueena. Ei meinattu millään moisen äksönin jälkeen rauhoittua olemaan ja emännät sai heittää hyvästit rauhalliselle illanvietolle pihassa. Jouduttiin lukituiksi mökkiin, kun meinattiin karata etsimään sitä rusakkoa aitojen ulkopuolelle koko ajan. Seuraavana päivänä sit oltiin jo unohdettu koko pitkäkorva ja saatiin leikkiä pihassa ja hakea palloa. Oli ihan kesäistä vielä!

 

Mökkeilijät rivissä

Lissää mökkinaamoja

 

Lauantaina 17.9. oli taas ratakisat Pirillä. Lähdettiin koko porukka Maijan kyydillä Helsinkiin, Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle. Siellä juostiin Kuninkuusjuoksut, eli kaksi kertaa pisin ratamatka 480 metriä. Piri oli viime vuonna Hyvinkäälläkin juoksemassa kunkuissa ja tuli ihan viimeiseksi. Niin tänäkin vuonna. Meistä oli epistä, että Piri oli laitettu alkuerään kahden nopeimman nartun kanssa, eihän se raukka ehtinyt edes näkemään viehettä koko matkalla. B-finaalissakin Piri oli viimeinen ja tuli ontuen maaliin, voi surkeus! Nyt se on onneksi jo kunnossa, eikä kisaeläinlääkärikään löytänyt siltä mitään kipupaikkaa, mutta Piri jää nyt talviteloille. Ensi vuonna sitten ehkä taas uudestaan!

Pami sai kisojen lopuksi juosta harjoitusjuoksun 350 metrillä, kun se on juossut vaan Kaupissa kotiradalla. No eihän siitä mitään tullut, juoksi se loppuun saakka, mutta vieras rata vissiin oudoksutti sen verran, että Pami juoksi aivan ulkolaidassa, eikä ollenkaan täysiiii. Pamikin saa mennä talviteloille!

Kotimatkalle lähdettäessä Maija huomasi, että autosta on yksi rengas tyhjänä, joten sitä sitten paikkailtiin ja ajeltiin kotiin ihan hissukseen varmaan 4 tuntia. Ei mennyt tämä viimeinen kisareissu ihan putkeen, mutta semmosta se on joskus. Tai kuulemma yleensä, jos emännältä kysytään, heh.

Piri juoksee Kunkuissa. Kuva Ari Salmela

Piri kotona mökissä lepäämässä

 

Nyt sitten kun kauden kilpailut on kilpailtu, voidaankin keskittyä taas olennaiseen: lepäilyyn, syömiseen ja ulkoiluun. Minusta kivaa! Ihanaa syksyä tyypit! :)

 

t. Numa

Eläväistä elokuuta!

  • 15.08.2016

Heippa taas kaverit, ei ollakaan hetkeen kuultu! Ja kesällä on tapahtunut kaikenlaista, määpä kerron. Aloitetaan tärkeimmästä, eli siitä kun mulla oli synttärit! Eikä mitkä tahansakaan synttärit, vaan täytin KYMMENEN. 20.7. oli tämä suuri, minusta melkein kansallinen juhlapäivä. Käytiin mun siskon Nadinen kanssa spesiaalisynttärilenkillä ihan kahdestaan (oli siellä emännät ja se pieni Milla-fifikin). Päästiin uimaan ja metsään! Sit sain tilata lahjaksi itselleni Petnetstoresta pari uutta, isoa pehmolelua (rapiseva ja röhisevä majava on suosikkini!) ja niitä mun herkkuluita, missä on kanaa käärittynä sen pienen luun ympärille. Ja sitten Hau-Haun porukatkin lähetti mulle ison synttäripaketin! Siellä oli kans niitä mun suosikkiluita, leluja, ruokaa ja kaikkia herkkuja. Että kiitosta vaan vielä! Emäntä ei oo antanu mun vaan vielä syödä kaikkea itse ja yksin, että pientä reklamaatiota siihen suuntaan.

Numa ja Nadine-sisko yhteisellä synttärilenkillä. Kuva Suvi Paulavirta

Numa tasan 10 vuotta. Kuva Suvi Paulavirta

Kollaasi Numan elämänvaiheista <3

Numan lahjapaketti, huomatkaa hieno kortti! :)

Sitten ehkä muihin aiheisiin. Esimerkiksi Pamiin, se on tullut takaisin kotiin sieltä juoksuaikahoidosta (vaikka kyllä se aika paljon juoksee täällä kotonakin) ja silläkin oli synttärit! Pami täytti 2 vuotta 10.8. ja emäntä vei sen synttärilahjaksi radalle juoksemaan. No eihän Pami semmosta halunnut tehdä, kun sillä on omasta mielestään vauvat kotona ja maitoa tisseissä (on oikeestikin!) ja muutenkin vissiin vähän kauheeta. Toivottavasti tommonen valeraskausjuttu menis äkkiä ohi, on meinaan kärttynen sisko tuollainen.

Pami tähystelee rataviehettä. Kuva Jonna Kainulainen

Pami tasan 2 vuotta. Kuva Jonna Kainulainen.

Ennen noita valeraskaushömpötyksiä emäntä kerkisi käymään kavereidensa ja Pirin & Pamin kanssa Virossa maastokisoissa. Lähtivät perjantaina aamulaivalla auton kanssa sinne Viroon, menivät hostelliin yöksi jossa niitä oli kuulemma 4 emäntää ja 7 koiraa. Lauantaina sitten oli ne maastokisat ihan lähellä Tallinnaa ja koiria osallistui vain jotain alle 30, kun Suomen kisoissa on yleensä jo pelkkiä whippetnarttuja sen verran! Piri osallistui normikokoisten whippetien sarjaan ja Pami ylikorkeiden, normeja taisi olla 4 kappaletta ja ylikorkeita 3. Kun alkuerät oli juostu, oli Piri johdossa reilusti, lähes 20 pisteellä. Pami oli myös oman luokkansa ykkösenä, kun lähdettiin finaaliin. Finaaleissa sitten Piri sösselehti jotenkin oikomalla oman juoksunsa ja päätyi lopulta hopealle häviten YHDELLÄ pisteellä, voih! Pami sentään voitti ja sai sertinkin! 

Väsynyt reissaaja Pami ja Viron-serti.

Viron reissaajat: Piri, Pami, Pihka, Routa, Oili, Piru ja Milou

Mitäs muuta? Ainiin, se näyttelyreissu siellä Rantasalmella. Me lähdettiin taas koko lauma emännän kanssa matkaan, kyyditsijänä oman koiransa Roudan kanssa oli Maija, meidän vakkarireissuseuralainen. Ajettiin ensin lauantaina Mikkeliin ja oltiin yötä semmosessa pienessä mökissä Visulahdella. Siellä oli kauheesti muitakin ihmisiä ja jotain dinosauruksia. Sit helteisenä sunnuntaina 3.7. oli se näyttely, eikä ilmoitettuna ollut kun vähän päälle 10 whippetiä. Aika vähän, kun Heinolaan (siellä minäkin pääsen kehään!) on tulossa 66 whippetiä! Emäntä oli jostain kuullut, että tuo Rantasalmen tuomari tykkäisi sporttisen näköisistä koirista ja oli siis ilmoittanut Pamin hänelle toiveikkaana. Vielä mitä! Vaikka siinä arvostelulapussa kehuttiin Pamia monestakin kohtaa, niin arvosanaksi se sai ihan huonon T niin kuin Tyydyttävä. Pyh ja pah! Onneksi se täti ei päässyt meikäläistä tai Piriä arvostelemaan! Ja toivotaan, että se Heinolan tuomarisetä olisi armollisempi.

Meidän porukka & uudet kesäpannat. Kuva Suvi Paulavirta

Piri on käyny parissa ratakisassakin, kun emäntä innostui sen juoksusuorituksista harkoissa. Radalla yritetään siis metsästää käyttövalioaikoja, jotka on joka matkalla erikseen määritelty joka rodulle. Whippeteillä ajat on 280 metrillä 19.4 sekuntia (jossain 19.8 s.), 350 metrillä 24.2 sekuntia ja 480 metrillä 33.7 sekuntia (jossain 34.0 s.). Pirillä on YKSI rataserti plakkarissa ja nyt se juoksi harkoissa pitkällä matkalla monta kertaa alle kv-ajan. Tästä emäntä innostui ja ilmoitti sen Helsinkiin Tuomarinkartanolle ja Tampereelle MOSHin (eli meidän oman kerhon) järjestämiin ratakisoihin. No eihän niitä aikoja tullu kummastakaan kisasta, vaikka harkoissa tuleekin! Mutta jatketaan harjoituksia, kuulemma.

Piriä vaan naurattaa! 

Nyt tulossa on lähitulevaisuudessa kilpakalustolle fysioterapiaa, SM-maastokisat täällä Pirkanmaalla, juoksentelua heinäpellossa (se on muuten puitu!), hiekkakuopilla, lenkkeilyä, ratakisoja ja kaikkea. Kovasti pitää mennä ja tehdä, kun vielä kerkiää ennen kuin talvi tulee ja jäädyttää vinttikoiraradat. Minulle sopii kaikenlainen touhu, kunhan saan kans välillä syödä hyvin ja nukkua ihmisten kainalossa. Pitää muistaa levätäkin! Nii!

Pami, Piri ja Mona-basenji hiekkakuopalla.

Numa jahtaa tyttöjä: Pamia, Taimia ja Monaa.

Ihanaa alkavaa syksyä, tyypit! 

t. kesämiehenne Numa

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal