Koiramaisuuksia ja koiruuksia
- 16.08.2016
Hau-Haun lumilautailija -yhteistyökumppani Merika kertoo tällä kertaa tositarinoita perheen koiran Javin pikku koiramaisuuksista ja koiruuksista.
Äitini lähti siskonsa kanssa mokiltä ruokakauppaa kohti pyorillä, olihan matkaa vain muutama kilometri. Toisen pyörän ritsille oli kiinnitetty iso laatikko, johon Javi istutettiin. Javi oli nätisti matkan ajan, ja ohi ajavat autot hidastivat vauhtia ihaillakseen kyydissä matkustavaa koiraa. Kävelijät huutelivat ”katsokaa, onko siellä koira!” Onhan se söpö ilmestys, kun karvat hulmuavat tuulen mukana. Suupielestä kasvavat karvat ovat hieman tummia, lähes mustia. Näyttää kuin Javin hymy jatkuisi poskia pitkin tuulen hulmuttaessa karvoja.
Isoäitini rakastaa Javia, ja hän on varmasti Javin lemppari-ihmisiä. On ihastuttavaa, kuinka vanhakin nuortuu, kun pikkukoira kutsuu kanssaan leikkimään, ja he juoksentelevat ja hyppelevät pitkin pihaa!
Javin isäntä käy vikonloppuisin pitkillä vaelluksilla, jonne Javi monesti lähtee mukaan. Se saattaa samoillajonkun aikaa hänestä erossa, mutta aina se palaa tutuille vaellusreiteille häntä heiluen. Toisinaan vaelluksille osallistuu muitakin perheenjäseniä, ja Javi on sitä enemmän mielissään, mitä enemmän on laumaa mukana!
Javi oli tädilläni hoidossa, ja sattumalta myös hänen lähellään asuvalla ystävällä oli myös koira hoidossa. Ystävän hoitokoira oli suuri irlanninsusikoira, Zelda. Sen rinnalla Javi oli pieni paketti, joka hyppi Zeldan päälle innosta piukeana. Zelda oli hitaasti lämpiävämpää sorttia, mutta lopulta sekin innostui, ja alkoi hyppiä Javin päälle. Tätini pelkäsi Javin liiskautuvan sen alle koirien jatkaessa innoissaan toistensa kimpusssa.
Eräs juhannus Javin todettiin lähteneen yhdelle seikkailuistaan, ja sen perään huudeltiin toista tuntia. Läheisillä mökeillä ei ollut koiria, joiden haju olisi voinut Javia houkutella, ja mokki oli saaressa, joten kauas se ei olisi lähtenyt. Ilta alkoi hämärtyä. ja lopulta Javia haettiin kaikkien hereillä olevien voimin, mutta turhaan. Äitini ollessa jo huolesta syrjällään, Javi tuli takaisin noin viideltä aamuyöstä, into piukeana ja häntä heiluen. Emme keksineet missä se oli seikkaillut, mutta hyvässä fysiikassa ja mielentilassa se retkeltä palasi.
Äidillä on toisinaan Hau-Haun kuivattuja kanasuikaileita auton keskilokerossa. Äiti sai virneen huulille, kun herkut maistuivat kuskille, ja lopulta hän kertoi niiden olevan tarkoitettu Javille. Mausta kuski ei ollut huomannut!
Sitten oli se kerta, kun äiti jätti Javin autoon käydäkseen huoltoasemalla. Takaisin tullessaan ovet oli lukossa ja Javi sisällä. Kaveri oli painanut tassullaan lukituksen päälle, ja avain oli sisällä. Ei auttanut kuin odotella vara-avaimen saapumista paikalle.
Tätini avomies Rolf ei ole koiraihmisiä. Javin ollessa heillä Rolf havahtui tunteeseen, että häntä tarkkaillaan. Hän kääntyi tutkailemaan huonetta, ja kohtasi Javin nappisilmien tuijotuksen. Rolf koki tämän hankalaksi tilanteeksi, vaikka Javihan vain seuraili hänen puuhiaan. Minut ja lähes kaikki muutkin tuo nappisilmien tuijotus saa herkistymään, joten Javi oli ihmeissään, kun katse ei Rolfiin toiminut.
Kesävinkki: Jos mokiltä löytyy lainelauta 80-luvulta, ota mela käteen ja koira kyytiin. Stand Up Paddle boarding eli SUPpailu oli viime kesän juttu, tähän versioon ei tarvittu edes asianmukaisia välineitä!
Mitä se Javi oikein tarkkailee. Peurahan se siellä! Lähti lopulta juoksemaan peräänkin, mutta peura katos metsään parilla loikalla, ennen kun Javi ehti edes kiihdyttää!
Omista kuulumisistani sen verran, että loukkaantumisista huolimatta into laskemaan on kova, ja fiilistelen tulevaa talvea ihan täysillä jo nyt. Katsokaa nyt vaikka tätä kuvaa, jonka otti Harri Tarvainen :-)
Reissuilla bongaa koiria joka puolelta, oli sitten lentokentällä tai vuorilla. Makeeta tavata karvasia kavereita jopa yli 3000 metrissä! Kahdessa alemmassa kuvassa oleva noutaja toimi lumivyörykoirana Sveitsissä. Sen työ on vaativaa, mutta työmatkat sujuvat joutuisasti helikopterin kyydissä.
Aurinkoa!
//Merika