Ihan sama mitä tekee, niin hyvin se menee!

  • 23.02.2015

Moi taas!

Mää kertoilen vähän mun kuulumisia. Hyvää kuuluu, mulla on mennyt tosi hyvin! Noilla muillakin on mennyt ihan hyvin, mutta ei niille oikein mitään kuulu. Tuittu on syönyt, nukkunut, ulkoillut ja käynyt kerran hierojalla. Anu on harrastanut mun kanssa. Nipsu on ollut vaan kotonaan, eikä oo päässyt kertaakaan agilityyn johonkin kahteen kuukauteen. Kunnon tauko aina välillä tekee kuulemma harrastuskoirille hyvää. Niin ihmiset sanoo.

Tässä oon mää, kun katsoin kameraan.

Mullakin oli tosiaan agilitytauko. Sen jälkeen ollaan oltu kaksi kertaa kisoissa ja Anu ei ookaan enää yhtään sitä mieltä, että tauko tekee hyvää. Okei, mää myönnän, saattoi ehkä ihan vähän lähteä keulimaan, kun pääsin meneen niin pitkästä aikaa. Kyllä kisoissa on aina oma tunnelmansa, joka vaan niin helposti vie mukanaan! Tiiättekö, rata rakennettu valmiiksi ihan vaan mua varten, tuomari silmä kovana tarkkailemassa, mitä mää teen ja tosi paljon ihmisiä katsomassa, kun mää meen! Omasta mielestäni mää menin kyllä tosi hyvin joka radalla, eikä se musta oo mun vika, jos Anu ei vaan tajunnut, että saatan mennä vähän hurjempaa kuin treeneissä.

Mun yksi kaveri Ihme kommentoi mulle Facebookissa, että se ei kyllä uskaltais mennä silleen kuin mää, koska sille tulisi kotona sanomista. No, se on kans vähän semmoinen hikari! Kyllä mullekin on monta kertaa tullut sanomista, mutta musta semmoisten puheitten kannattaa antaa mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mulle ei sitä sanomistakaan nykyään kovin usein tule, kun Anu on vissiin tajunnut, että se on vain tuulen suhinaa mun korvissa! Harrastamisessa on musta tärkeintä, että voi olla itte tyytyväinen suorituksiinsa! Mää oon yleensä aina.


Tässä oon mää, kun pääsin pitkästä aikaa agilitykisoihin ja oltiin just tehty hylätty suoritus.

Sitten mää oon ollut niissä tokon maajoukkuekarsinnoissa. Niitä kokeita on ollut nyt kolme ja kaksi on vielä jäljellä. Anu ei oo ollut mun suorituksiin ihan niin tyytyväinen kuin mää, mutta ihan hyvin mulla on mennyt! Ensin oli kaksi koetta Vantaalla, eka lauantaina ja toka sunnuntaina. Pääsin siis meneen kahtena päivänä peräkkäin, aika siistiä! Mää menin sinne mun serkun Taiton kanssa. Taito on mun bestis, joten oli kiva reissata yhdessä.

Lauantaina olin tosi hyvä. Siinä kävi vaan sellainen juttu, että ne oli laittaneet ruudun merkiksi semmoisen onnettoman matalan sinisen jutun. Mää en pitänyt sitä minään ja aattelin sitten mennä sen sijaan suoraan ruutuun. Silleen ei saa sääntöjen mukaan tehdä, mutta musta se oli tässä tapauksessa ihan hyvä ratkaisu. Anu oli vaan eri mieltä ja käski mun pysähtyä kesken kaiken ja mennä ensin sille ”merkille”. Myönnyin sitten lopulta, koska tuli mieleen, että muuten en ehkä saa mennä ruutuun ollenkaan. Tuomari ei sitten tykännyt mun luovuudesta ja saatiin tästä liikkeestä vaan viis pistettä! Mulla vähän nousi kierrokset tuosta koko hommasta, koska en kauheesti tykkää siitä, jos en saa mennä silleen kuin itte haluan. Oon kuitenkin jo sen verran fiksu ja kypsä, että maltoin mieleni ja tein ihan Anun mieliksi kaikki muut liikkeet ainakin melkein silleen kuin me on sovittu.

Sunnuntain kokeessa mää sitten tein kaiken ihan kuulkaa sääntöjen mukaan! Siinä kävi vaan sellainen juttu, että ekaksi tehtiin melkein kaikki mun lemppariliikkeet, eli ne, missä saa juosta eniten. Ne on siis ruutu, luoksetulo ja ohjattu nouto. Mulla saattoi siinä juostessa nousta fiilikset ehkä ihan vähän liikaa, ja sitten kun olisi pitänyt muistaa olla tosi tarkkana seuraamisessa, niin en ehkä ihan ollut. Tuomarit on näissä karsintakokeissa aina ihan tosi tarkkoja ja nytkin se huomasi kaikki mun mielestä kyllä ihan mitättömät pienet kauneusvirheet. Myönnän siis, että oisin voinut yrittää keskittyä vähän paremmin, mutta muuten tää koe meni multa tosi hyvin!

Tässä oon mää, kun paistoi aurinko ja musta tuli hassu varjo.

Sitten ei mennyt kuin viikko ja oli seuraava koe. Se pidettiin Oulussa ja sinne oli pitkä matka! Mää matkustin mun kaverin Ihmeen kanssa. Mentiin sinne jo perjantaina ja oltiin yötä hotellissa. Mää valkkasin heti ekana sängyn ja sanoin Ihmeelle, että se saa sen toisen. Nukuin kyllä sitten melkein koko yön lattialla, kun Anu tunki samaan sänkyyn ja sen töniminen häiritsi mun unia. Kotonakin nukun lattialla tai jollain meidän kolmesta pedistä, mutta joka paikassa muualla saan mennä sänkyyn , jos vaan haluan.

Siellä kokeessa olin ehkä vähän väsynyt kaikesta reissaamisesta, mutta tein kyllä mielestäni tosi hyvin kaiken. Siinä kävi vaan sellainen juttu, että luoksetulossa menin ihan vahingossa istumaan, kun ois pitänyt pysähtyä seisomaan. Anu käski mut siitä ylös, ja vaikka tein työtä käskettyä, niin tuomari ei tykännyt tästäkään ja antoi meille vaan nolla pistettä! Menetettiin siinä niin paljon pisteitä, että vaikka tein muuten tosi hyvin, niin saatiin vaan just ja just 1-tulos. Ihme sai vaan muutaman pisteen enemmän kuin mää, joten meillä ei muka ollut kovin onnistunut reissu. Matka on kyllä aina tärkeempi kuin määränpää ja musta meillä oli ihan kivaa!


Tässä oon mää, kun otin lumipallosta kopin.

Treenaamisen ja kisaamisen lisäksi mää oon ulkoillut paljon, kun välillä on ollut tosi hienoja kelejä. Mää kyllä ulkoilisin säällä kuin säällä, mutta Anusta ja Tuitusta se on kivempaa, jos vaikka paistaa aurinko. Ollaan lenkkeilty metsässä ja jäällä, jossa on ihanaa päästä juoksemaan! Välillä oon juossut mun kavereitten kanssa, mutta jos ollaan vaan Anun ja Tuitun kanssa, niin oon juossut yksin. Ne vaan kävelee, vaikka usein yritän innostaa niitäkin juoksemaan. Juokseminen on mahtavaa, kannattaa kokeilla!


Tässä oon mää Tuitun kanssa, kun meitä ei huvittanut poseerata.


Tässä oon mää, kun mua häikäisi.

Lenkeillä mulla on myös semmoinen bongailuharrastus. Bongailen kaikkia poikkeuksellisia juttuja, mutta talvella mun suosikkeja on lumiukot ja isot lumipaakut. Juoksen aina semmoisten luokse ja sitten istun niiden vieressä niin kauan, että Anukin varmasti huomaa. Joskus ihan vähän puren niitä. Bongasin kerran meidän vakilenkin varrella NELJÄ lumiukkoa! Voitteko uskoa?! Olin niin fiiliksissä koko lenkin ajan! Meillä bordercollieilla on kuulemma usein semmoisia ihmeellisiä viirauksia, että me saatetaan kyttäillä ihan ihme asioita ja semmoista. Mulla ei Anun mukaan hirveesti oo semmoisia, paitsi tää. Lumiukkojen lisäksi bongailen esimerkiksi isoja jääpaakkuja ja kivissä olevia jääseinämiä. Ja sitten bongailen kaikkia metsään kuulumattomia juttuja, kuten hanskoja, jotka ihmiset on unohtanut sinne. Kerran bongasin kaulapannan, joka oli jäänyt joltain koiralta. Ja kerran pallon! Anu aina laittaa mun bongaamat jutut johonkin näkyvälle paikalle, vaikka puunoksalle. Siitä mun on sitten helppo bongata ne uudestaan, jos ne on siinä vielä seuraavallakin lenkillä!


Tässä oon mää, kun olin bongannut ison lumiukon ja menin sen päälle istumaan.


Tässä oon mää, kun olin uudestaan lenkillä ja se sama lumiukko oli mennyt rikki.

Ei mulla sitten muuta tällä kertaa. Moikka!

Luu

Kommentit

Ei kommentteja

Lisää kommentti

* - pakollinen kenttä

*




CAPTCHA kuva roskapostin välttämiseksi
Jos et saa sanasta selvää, klikkaa tästä uusi kuva.
*
*

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal