Valitsin edellispäivänä tulleesta postipaketista vain yhden lelun. En siksi, että minulla olisi jo riittävästi leluja (koska yhdelläkään koiralla se ei ole mahdollista), vaan siksi, että vain se lelu oli SUPERnerolle soveltuva. Ihan mikä tahansa lelu ei kelpaa, jos minulta kysytään.
Katsokaas, kun leluissa on monta tärkeää juttua, jotka pitää ottaa huomioon ennen leikkimistä:
1. Suutuntuma
Ensinnäkin, meikäläinen ei välitä mistään pörröleluista. Semmoiset pörröiset ja pehmeät lelut ovat ihan kauhistus, enkä varsinkaan halua mitään nallekarhuja. Yksi hyvä pehmolelu minulla on ollut, mutta se oli äänekäs lehmäpehmo, joka hajosi alta aikayksikön. Eli ei pehmeitä paketteja, vain kovia. Tai puolikovia.
2. Vinkuuko lelu
Jos ei, se on ihan turha. Mielestäni oikeat lelut vinkuvat tai niissä on vähintäänkin ruokaa. Mutta silloinhan ne eivät ole leluja, vaan ruokakuppeja. Pallot ovat ainoa poikkeus sääntöön, sillä pallot toimivat aina riippumatta vinkumisasteesta. Palloleikit soveltuvat mielestäni erihyvin portaikkoon, sillä pomppiminen ei riipu ihmisten osallistumisesta. Yleensä tykkään kiivetä portaikon yläreunaan ja pudottaa pallon alas. Ja sitten juoksen hakemaan sen ja toistan saman uudelleen. Nerokasta! Painovoima hoitaa heittämisen, ja meillä kierreportaissa myös tähtääminen jää arvoitukseksi. Joskus pallo on löydetty mitä mystisemmistä paikoista.
Yksi toinenkin koira on keksinyt saman idean, ja käski omistajansa laittaa videon juutuubiin. Se on varmana SUPERnero koira!
3. Mistä se on tehty
Parhaat lelut on minun mielestäni tehty kumista. Kumilelut on parhaita, riippumatta niiden muodosta tai koosta. Mun mielestä kumileluiksi voidaan laskea myös siivoushanskat, jotka saavat meitsin ihan sekaisin! Mahtaakohan muuten siitä johtua mun suunnaton ihastus Rouva Siivoojatätiin, joka on maailman paras tyyppi! Ehkä sekin arvostaa siivoushanskoja yhtä paljon kuin meitsi.
4. Onko lelu sopivan kokoinen
Tässä asiassa koolla on väliä. Parhaat lelut ovat sopivan kokoisia, ei liian pieniä eikä suuria. Mulla on yksi ravistettava pehmoeläin, joka on aivan liian suuri ja sitten pari pientä palloa, jotka ovat aivan liian pieniä. Sitten meikäpojalla on myös kaksi frisbeetä, joista punainen on parempi, koska pystyn kantamaan sitä ilman että lelu laahaa maata. Olis aika siistiä olla iso koira, kun sitten voisi ottaa mukaan vieläkin isomman frisbeen. Onneksi meitsissä on pientä vain ulkomitat!
Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen: Minkä lelun sitten otinkaan laatikosta? No vinkulelun tietty. Ja mulla on niitä koko sarja. Emäntä on ostanut niitä mulle kaupoista ja PetNetStoresta. Katsokaa vaikka itse:
Kuva ennen…
Koko sarja parhaita leluja.
…ja 10 sekuntia jälkeenpäin:
Kuva-arvoitus: yksi on joukosta poissa
Nyt olen vinguttanut uutta lelua pari päivää putkeen, ja vieläkin on ehjänä. Ai niin, ja se taisikin olla se viimeinen kriteeri:
5. russelinkestävyys.