Näin talven pimeinä iltoina tekee usein mieli vaan käpertyä punkkaan ja olla rapsuteltavana kainalossa. On nimittäin tosi raskasta ulkoilla jatkuvasti kurassa ja märässä, ilman valinnanvaraa! Eihän minua kuraisuus haittaa, mutta se peseminen…Talvella kun ei saa kurasta edes kunnon kamoflaasia, vaan se on vaan kuraa. Tylsää.
Onneksi emäntä viihdyttää minua toisinaan kokemukseni mukaan parhaimmalla mahdollisella harrastuksella. Ja ei, se ei ole sienten etsiminen, vaikka se hyvänä kakkosena tuleekin. Vaan älypelit. Ne on SUPERhauskoja! Älypelit sopii justiinsa meille SUPERneroille koirille, jotka hallitsee ne kuin vettä vaan. Ainakin pienen harjoittelun jälkeen.
Mulla on monta erilaista pelilautaa, ja parasta niissä kaikissa on se, että palkintona on aina namia! Eri säännöt, sama palkinto. Ja kyllähän se mulle kelpaa. Toinen hyvä vaihtoehto palkinnoksi olisi aina uusi vinkulelu, mutta kestän kyllä namien syönninkin. Muori sanoo, että sen salainen pahe on ostaa mulle älypelejä, vaikka ne vievätkin vietävästi tilaa kaapissa. Mutta mitäpä ei uhraisi hauskuuden eteen!
Pelejä on monensorttisia: littanoita lautapelejä, shakkipelin tyyppisiä etsintäpelejä ja sitten mulla on vielä erilaisia motivointipalloja sekä semmoinen kummallinen teline, josta saa kirsulla työntämällä herkun ulos. En osaa sanoa, mikä niistä on paras, koska pelaan mielelläni millä tahansa. Ainoa huono puoli emännän mielestä on pelien hinta, sillä hienoimmat maksavat 30-50€. Mutta kyllä se on hyvä sijoitus, sanon minä.
Pelejä saa hyvin varustetuista lemmikkiliikkeistä ja nettikaupoista, esim PetNetstoresta.
Ensimmäinen älypeli tuli tähän taloon edesmenneelle siskolleni Anulle. Anu tykkäsi yhtälailla pelata sitä peliä, mutta ekalla kerralla kun ei onnistunut niin hermothan siinä meni. Niinpä Anu nappasi laudan reunasta kiinni ja heitti koko laudan kenoon. Minä en suinkaan tee niin, vaan jos menee hermo, niin sitten raavitaan. Olen melko varma että kunnon voimankäytöllä kaikki onnistuu. Moinen on toisinaan vaan aika hankalaa sillä esim. Hau-Haun lautapelissä voimasta on vaan haittaa. Ne nappulat eivät nimittäin mene puusta läpi yhtään sen enempää, vaikka kuinka yrittäisin. Olenkin joutunut älyni ohella harjoittamaan myös kärsivällisyyttäni (ja siinä sitä työsarkaa riittääkin toim. huom.).
Nyt olen ajatellut, että toivon joulupukilta uutta pelilautaa, sellaista josta saa namit nopeasti pois ja uutta äkkiä tilalle. Emäntä sanoo, että “katsotaan sitten”, joka tietty tarkoittaa että onnistuu! Eikun talvi-iltoja odottelemaan!