Meidän syksyymme kuuluu automaattisesti paljon toimintaa, eikä mitä tahansa toimintaa vaan metsästystä. Näin metsästyskoirien omistajana syksyä oppii odottamaan aina innolla ja siitä nauttii kurakeleistä huolimatta. On hienoa että koirat saavat toteuttaa luonnollista viettiään, noutajallakin noutaminen juurtaa jostain niin syvältä, suoraan sydämestä. Mielestäni ainakin omat koirani ovat onnellisimmillaan juuri silloin kun ne pääsevät toteuttamaan tätä luonnollista viettiään, aivan niin kuin niiden rotu on jo pitkään tehnyt. Kun tarkasti katsoo noutajaa työssään, näkee miten ne nauttivat siitä että saavat hakea oikeastaan mitä tahansa ja tuoda jotain emännälleen/isännälleen. Voi sitä nautintoa heidän silmissään kun saa palkinnon hyvästä noudosta!
Riemuiten omatkin pojat metsällä ovat nyt käyneet. Elokuusta lähtien monien lajien metsästys on pikkuhiljaa lähtenyt käyntiin: kyyhkyllä on tullut käytyä, samoin sorsalla. Hanhia ja metsäkanalintujakin saatu. Vaan nyt syksyn ollessa pidemmällä koittaa Jerin vuoden kohokohta: hirvestys.
Jeri
Luonnollisesti en noutajien kanssa osallistu hirvestykseen, mutta tämä ei tarkoita etteivät koirat pääsisi nauttimaan hirvestyksen tuloksesta, nimittäin hirvensorkista. Joka syksy koittaa se aika kun oma metsästysseura saa hirviä ja tällöin myös Jeri ja Jeppe saavat osansa. Jos Jeriltä kysytään niin hirvenjalkaa parempaa herkkua ei ole. Lisäksi tämä on koiralle erittäin terveellistä, luonnollista barffaamista (jos käsite barffaus on epäselvä, katso lisätietoa vaikka täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Barf ). Hirvenjalat ovat siis oikeata luomu-lähiruokaa! Tänään Jeri on tehnyt lähes selvää jo yhdestä jalasta, ja lisää on pakkasessa odottamassa. Jeppekin kovasti nauttii hirvenjaloista, mutta herkän vatsansa vuoksi ei voi kovin paljon kerralla syödä näitä namipaloja.
Jeppe
On tässä metsästyskaudessa kyllä välillä ikävätkin puolensa. Välillä tuntuu että koiria ei paljon ehdi nähdä kun nämä ovat jatkuvasti metsällä. Yritän tietysti päästä itse mukaan ohjaamaan koiraa aina kun mahdollista, mutta valitettavasti opinnot vievät kuitenkin sen verran aikaa että yleensä se on isäni joka metsästää koirien kanssa. Jeppe onkin nyt ollut paljon isän luona kun käyvät töiden jälkeen iltalennolla. Mutta, väliaikainen ikävä täytyy vain kestää kun ajattelee kuinka mukavaa koirilla on metsällä 
Eikä tätäkään herkkua kauan kestä, sillä ilmat kylmenevät ja linnut muuttavat jolloin noutajapojat siirtyvät lepokaudelle, seuraavan elokuun kyyhkyaloituksesta haaveillen.
Metsästyksestä huolimatta aikaa on jäänyt myös ihan tavallisille metsäkävelyille. Tässä Jeppe ja Jeri lempipuronsa varrella.