Marraskuussa tapahtui jotain jota oli jo kauan odotettu – eläinlääkärireissu Jerin kanssa. Eikä ollut kyse mistään ihan rutiinikäynnistä, vaan virallisista lonkka- ja kyynärkuvista sekä virallisista silmätutkimuksista. Nämä tutkimukset suorittaa kennelliiton luvan saanut eläinlääkäri ja tämän jälkeen tutkimuksessa otetut kuvat lähetetään vielä kennelliittoon jossa heidän omat eläinlääkärinsä tarkastavat kuvat ja sanovat viimeisen sanan arvosanoista. Yleensä nämä tutkimukset tehdään koiran täytettyä 1 vuotta (tätä nuorempana ei virallisia tutkimuksia voida tehdä), mutta meillä tämä oli vähän jäänyt. Tämä johtuu siitä että opiskelijaelämä on aika ajoin tiukkaa (nämä tutkimukset maksoivat yhteensä reilu 300€…) ja kaikkeen ei-pakolliseen ei aina riitä rahaa. Toinen syy taas on huono tuuri sairastumisien suhteen. Meillä oli ollut kolme kertaa ennenkin aika näihin kuvauksiin, mutta kahdella kertaa Jerille iski kennelyskä ja kolmannella kerralla, viime keväänä, Jeri loukkaantui kuvauksia edeltävänä viikonloppuna hypättyään lumihankeen niin että siellä hangessa oli keppi joka täräytti nivusiin mukavan pienen tyrän joka sitten leikattiin… Mutta, neljäs kerta onnistui ja nyt nämä kuvaukset on lopultakin hoidettu 
”O-ou, eläinlääkäritäti tulee ja sillä on joku kamala tippapullo kädessä!”
Heti eläinlääkärille mentäessä Jeri oli innoissaan/hermostunut. Ennen Jeri rakasti käydä eläinlääkärissä, olihan siellä aina mukavia tätejä silittelemässä eikä mitään rokotuspiikkiä ehtinyt edes huomata kun samalla tarjottiin makkaraa. Viime kevään loukkaantumisen yhteydessä Jeriin kuitenkin iski eläinlääkäripelko, eikä mikään ihme sillä trauma oli kova ja teki äärettömän kipeää. Hyvin Jeri kuitenkin selviää yhäkin eläinlääkärissä, mutta ihan yhtä naiivi hän ei ole kuin ennen – nyt kun eläinlääkäri lähestyy niin Jeriä ei enää makkaroilla huijata 
Jokatapauksessa, nyt eläinlääkärissä sisällä Jeri odotti nätisti aulassa vuoroaan kanssani, vieressä olevaa kultsunarttua kosiskellen. Pian pääsimmekin jo vastaanottohuoneeseen, jossa eläinlääkäri laittoi Jerille ensin silmätipat.
Silmätippojen on tarkoitus laajentaa pupilleja jotta ne voidaan tutkia paremmin. Samalla nämä tipat kuitenkin hämärtävät näköä (kuten kaikki silmälääkärissä joskus käyneet tietävät), ja monesti koirat voivat vähän hermostua tästä. Jeriä nämä tipat eivät kuitenkaan erityisesti vaivanneet ja silmätutkimus menikin hyvin.
Heti silmätutkimuksen jälkeen siirryimme toisen eläinlääkärin luo, joka antoi Jerille nukutuspiikin röntgenkuvia varten. Lonkka- ja kyynärkuvissa koiran pitää pysyä paikoillaan sen verta hankalissa asennoissa, että nukutusta suositellaan. Suostuin tähän vaikka en olekaan niin sanotun turhan anestesian ystävä, nukutukseenhan sisältyy aina huomattavia riskejä, mutta tässä tapauksessa tiesin että ilman nukutusta kuvista ei tulisi mitään. Nukutuspiikin vaikutusta vastaan Jeri taisteli viimeiseen asti yrittäen horjuvin jaloin pysyä pystyssä, mutta lopulta hän kuitenkin nukahti. Tämän jälkeen siirryttiin röntgenhuoneeseen, jossa avustin eläinlääkäriä kääntelemään Jeriä eri kuvausasentoihin (innokas sairaanhoidonopiskelija, aina mukana… ). Sitten otettiin kuvat ja valmista tuli! Eläinlääkäri sanoi heti että hyvältä näyttää, mutta lopullisen tuomion toki antaa vasta kennelliiton eläinlääkäri.
Kuvien oton jälkeen Jerille annettiin herätyspiikki, laitettiin mikrosiru niskaan (Jerillä on ennestään ollut vain tatuointi mutta varmuuden vuoksi halusin myös mikrosirun) ja annettiin jokasyksyinen kennelyskärokote. Jerin heräillessä minä istuin vieressä ja silittelin häntä, eläinlääkäri taas meni kirjoittamaan Jerille virallista passia – päästään siis vihdoin matkustelemaan jos vaikka intoudun ottamaan Jerin mukaan Ruotsiin sukuloimaan
Jeri röntgenhuoneen lattialle heräilemässä nukutuksesta
Noin kymmenen minuutin kuluttua Jeri olikin jo hereillä ja lähdimme kotiin. Loppupäivän valvoin Jerin vointia kuten aina nukutuksen jälkeen pitäisi tehdä, ja varoajan jälkeen annoin hälle vähän ylinmääräisiä herkkuja. Silti nukutusaineista krapulainen Jeri kuitenkin katseli minua aivan kuin sanoen ”MIKSI, voi miksi sä veit munt taas eläinlääkäriin vaikka sä tiedät että mä inhoan sitä nukutusta?!?”
Näin siis sujui meidän tämänkertainen eläinlääkärireissumme. Kennelliittokin on nyt juuri tarkastanut Jerin tulokset, ja täydelliseksi todettiin sekä lonkat (A/A) että kyynärät 0/0), ja silmät ovat perinnöllisistä sairauksista puhtaat Hyvien tuloksien voimin jatkamme nyt siis eteenpäin kohti uusia seikkailuja!