Meillä tarvitsevat vaatteita, palelevat eikä lenkistä tule mitään ilman lämmikettä. Ja tytöt jopa tykkäävät pukea päällensä haalarin taikka manttelin!

Täytyypä laittaa tuo Back on Track-takki korvan taakse! Tuota on monet koiratutut suositelleetkin!

Mamelukki, olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että jos kysyntää ei olisi niin tarjontakin varmasti muuttuisi. Siksi minusta on tärkeää puhua näistä asioista, sillä monetkaan koiranomistajat eivät tiedä esimerkiksi sitä että mopsin tuhina ei suinkaan ole vain hellyttävä ominaisuus, vaan seuraus liikajalostuksesta ja tuhina tarkoittaa sitä, että koira ei saa kunnolla hengitettyä.

Hienoa että tämä aihe on herättänyt keskustelua blogissani! Muistakaa että kaikki kommentit ovat tervetulleita, keskustelen teidän lukijoiden kanssa todella mielelläni!

Haluaisin nostaa vielä yhden asian esille: kuluttajan vastuun. Niin kauan kun on kysyntää, on tarjontaa. Miksi suosia rotua, joilla on paljon sairauksia, vaikka yhdellä yksilöllä ei niitä (onnenkantamoisena) olisikaan? Monet kerrat olen kuullut perusteluksi “olen niin ihastunut näihin lyttykuonoisiin”. Tekisi mieli paukauttaa, että “OLETKO HUOMANNUT, ETTÄ KOIRASI EI PYSTY HENGITTÄMÄÄN?!” Siksi sanoisinkin kaikille koiraa hankkiville, että tutustuvat tarkasti jalostuksen aiheuttamiin sairauksiin, ennen kuin lähtevät itse niitä välillisesti tuottamaan lisää.

Populaatioltaan laajankin rodun yksilöt voivat olla toisillensa pelottavan läheistä sukua matador-jalostuksen tai esim. toisen maailmansodan aiheuttaman pullonkaulan takia. Geneettinen vaihtelu on laskenut hirveän alas.

Sitten ovat tietty ääripään rodut, joilla on terveitä ei ole käytännössä lainkaan. Minusta ei tule tarttua pelkästään ulkonäöltään selvästi sairaisiin ja liioiteltuihin rotuihin, vaan ylipäänsä kaikkiin sairauksiin. Tulee miettiä, löytyykö rodusta ylipäänsä riittävästi enimmäkseen terveitä sukuja, jotta rotu voidaan pitää hengissä jättämällä sairaat pois. Oli sairaus ulkonäköjalostuksesta johtuva tai sitten rodun muuten kestämättömästä tilanteesta.

Ja kun me suomalaiset ei olla yksin tässä maailmassa. Meillä on valtakunnan rajat ylittävä kattojärjestö ja ulkomailla omat koiria rekisteröivät yhdistyksensä. Kattojärjestön säännöt sitovat meitäkin, joten muutosten tuulien pitää puhaltaa ympäri maailman. Lisäksi meille tuodaan koiria ulkomailta. Meidän jalostus on yksi kärpäsenkakka meressä, jos jalostuksen laatu läpi muun maailman on lehmänläjän arvoista. Meillä lie huippulukemat koirien terveystutkimusten määrässä, luulisin, tai ei olla ainakaan huonoimmalla tasolla. Ulkomaantuonnit ovat aina arpapeliä, mutta ei voida kuitenkaan pyörittää seuraavaa sataa vuotta omaa pientä piiriä.

Omalla koiralla todettiin E:n lonkat. Ei mitenkään sairas rakenteeltaan tai ulkomuodoltaan. Tosin on rodussa paljon terveitäkin ja sekin oli tiedossa, että lonkat on tämän yksilön suvun riski. Jostain toisesta suvusta olisin voinut saada lonkistaan terveen koiran, mutta kyynärät olisivat olleet rikki tai koira olisi hysteerisen arka.

Minua pelottaa koiraharrastuksen tulevaisuus. Saanko haluamani luonteista ja näköistä koiraa terveessä paketissa 20 vuoden kuluttua. Tajuaako kennelmaailma kääntää kelkkaansa ajoissa, jos tai kun rotu toisensa jälkeen alkaa suistua syövereihin. Täytyykö meidän määritellä käsityksemme roduista ja rotupuhtaudesta uudelleen. Entä jos rodut ovatkin ohimenevä vaihe koiraharrastuksen historiassa? Kuinka paljon voimme roikkua menneessä ja tarrautua perinteisiin?

Mitä tulee kommenttiisi siitä miksei kennelliittoa kiinnostaisi mielipiteeni, voisin verrata asiaa vaikka politiikkaan. Jos nyt lähettäisin vaikkapa Suomen ulkopolitiikasta oman mielipiteeni kirjeitse Suomen eduskuntaan, niin en usko että heitäkään hirveästi kiinnostaisi juuri minun mielipiteeni, sillä en ole alan asiantuntija. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. En tarkoittanut tällä sanoa mitään negatiivista kennelliitosta, olen varma että he kyllä kuuntelevat myös harrastajien ja kasvattajien mielipiteitä. Tosiasia kuitenkin on, että eivät he ikinä saisi työtään tehdyksi jos ottaisivat aina jokaisen yksittäisen koiranomistajan mielipiteen huomioon valtakunnallisesta asiasta. Lisäksi uskon että esimerkiksi eläinlääkärit ja muut asiaan perehtyneet osaavat neuvoa ihmisiä paljon paremmin kuin esimerkiksi minä tai joku toinen tavallinen koiranomistaja joka ei ole alalle kouluttautunut.

Asiasta on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin ihmistäkin, tämä blogikirjoitus edusti vain omaa näkökantaani Koirien liikajalostus on pidempiaikainen ongelma joka viimeaikoina on ollut paljon pinnalla ja mielestäni on hyvä että se herättää keskustelua ja erilaisia mielipiteitä.

Pahoittelen mikäli kirjoitukseni pahoitti mielesi, tämä ei ollut tarkoitukseni.