Joulu on auttamisen aikaa

  • 02.12.2013

Tässä kuussa en kirjoitakaan tuttuun tapaan meidän pienen Noutajaperheen elämästä. Sen sijaan haluan näin joulukuun ja pian tulevan joulun hengessä esitellä teille lukijoille erään koirayhdistyksen nimeltään Viipurin Koirat ry. Teen tämän siksi, että haluan vilpittömästi auttaa tätä yhdistystä, joka tekee niin kovin tärkeää työtä auttaessaan kodittomia koiria, ja mikäpä parempi aika tälle esittelylle olisikaan kuin joulu – itse ainakin miellän joulun ajan erityisesti lähimmäisenrakkauden, välittämisen ja auttamisen ajaksi.

Joku saattaa miettiä miksi valitsin esiteltäväksi juuri tämän järjestön. Kertoakseni teille syyn valintaani täytyy meidän mennä muutama vuosi ajassa taaksepäin.

Marraskuu 2009. Olin tuolloin erään kansainvälisen järjestön kautta kahden viikon opintomatkalla Pietarissa, jonne kuljettiin junalla Viipurin läpi. Vaikka ehdin nähdä Viipurin vain vilaukselta, niin näky oli surullinen. Eniten mieleeni jäi kuitenkin yksinäinen koira, joka ketjuun sidottuna haukkui ohimenevää junaa ränsistyneen talon pihassa. Ehdin katsella häntä tovin junan madellessa rajan yli. Ulkona satoi loskaa ja oli kylmä. Koiralla ei ollut mitään suojaa ja se näytti kovan laihalta, turkistakin puuttui isoja laikkuja. Toivoin, että koiralla olisi joku joka huolehtisi siitä, että se pääsisi yöksi johonkin lämpimään tai edes katokseen sateelta suojaan ja saisi ruokaa.

Tämän matkan jälkeen aloin tutkailla netistä, onko olemassa mitään järjestöä, joka auttaa kodittomia koiria Venäjällä. Tällöin törmäsin Viipurin Koirat ry:n kotisivuihin. Olen jo pitkään seurannut yhdistyksen toimintaa, mutta vasta nyt otin heihin ensimmäistä kertaa yhteyttä kysyäkseni olisivatko he halukkaita pieneen haastatteluun, jossa esiteltäisiin heidän toimintaansa. Riemukseni yhdistyksen puheenjohtaja Aino Arjas auttoi minua vastaamalla kysymyksiini sähköpostitse ja antamalla yhdistyksen kuvia käyttööni. Niinpä esittelen teille nyt järjestön nimeltä Viipurin Koirat ry!

Viipurin Koirat ry

Viipurin Koirat ry on suomalaisten eläinten ystävien perustama yhdistys, joka on toiminut vuodesta 2006. Sen tarkoituksena on avustaa hylättyjä koiria Viipurin seudulla ja tukea paikallisten työtä löytökoirien parissa. Kotien etsiminen Suomesta on myös merkittävä osa toimintaa. Suomalaisten apu on Viipurin kahdelle tarhalle aivan korvaamatonta, sillä Venäjällä mikään julkinen taho ei osallistu kuluihin. Kodittomia koiria on Venäjällä niin suuret määrät, että kotien löytäminen sieltä on mahdotonta. Järjestö pyrkii helpottamaan koirien elämää parantamalla elinoloja Viipurissa ja etsimällä niille hyviä, sitoutuneita koteja Suomesta. Järjestö toimittaa koiratarhoille ruokaa ja suojia ja rahoittaa rakennustöitä. Olot tarhoilla ovat alkeelliset ja valtaosa koirista joutuu asumaan ulkona ympäri vuoden.

Tärkeä osa työtä on sterilisaatiotoiminnan tukeminen Viipurissa. Alueella syntyy jatkuvasti ei-toivottuja pentuja, jotka sitten hylätään julmasti tai sysätään löytökoiratarhalle.

Viipurin Koirat ry:n toiminta on täysin riippuvaista yhdistyksen saamista lahjoituksista ja vapaaehtoisten avusta.

Hylättyjä pentuja on tarhalla pahimmillaan useita kymmeniä (kuva Mika Federley)

Miten sinä, Aino, olet päätynyt tehtävääsi Viipurin Koirat ry:n puheenjohtajana?

Päädyin Viipurin Koirat ry:een käytyäni hylättyjen koirien tarhalla Viipurissa. Pala sydämestäni jäi tarhoille ja syttyi vahva tarve tehdä jotain koirien hyväksi. Aloitin kotihoitajana ja pian toimin koiravaraajana, kotisivujen päivittäjänä, tavaroiden kuljettajana, videokuvaajana, editoijana ja monena muuna, unohtamatta kuukausittaisia avustusmatkoja Viipuriin. Moni työ kaipasi tekijää ja pienessä yhdistyksessä jokaiselle kertyy monia vastuita. Kun puheenjohtajan paikka vapautui viime keväänä, suhtauduin siihen samalla asenteella: jonkun täytyy se hoitaa.

Aino Arjas Irinan tarhalla. Koirat hakevat rapsutuksia (kuva Mika Federley)

Aino Arjas Irinan tarhalla. Nykyään jo Suomessa asuva Ruska tervehtii (kuva Mika Federley

Kuinka monta vapaaehtoista työntekijää Viipurin Koirilla on? Onko palkallisia työntekijöitä?

Yhdistyksessä on tällä hetkellä 14 aktiivia, joista kukin käyttää suuren osan vapaa-ajastaan koirien hyväksi. Teemme vapaaehtoistyötä, josta emme saa mitään rahallista korvausta.

Malva-pentu saa matolääkettä, joka on ostettu keräystuotoilla (kuva Ira Müller)

Kuinka monta koiratarhaa Viipurin Koirilla on ja missä ne sijaitsevat?

Yhdistyksemme ei omista tarhoja tai ylläpidä niitä; me ainoastaan avustamme rajan takana sijaitsevia tarhoja. Yhdistys on suomalainen, mutta käymme itse Viipurissa kerran tai kaksi joka kuukausi.

Viipurin seudulla on kaksi kodittomien koirien tarhaa. Toinen sijaitsee Viipurin esikaupunkialueella ja toinen lähikylässä, linnuntietä vain noin 30 kilometrin päässä Suomen rajasta. Molemmat tarhat ovat yksityisesti ylläpidettyjä. Toista pyörittää Irina entisen kolhoosimeijerin alueella ja toista Olga kotipihallaan. Irinan tarhalla työskentelee hänen lisäkseen muutama työntekijä.

Hylättyjä pentuja tarhalla (kuva Mika Federley

Kuinka monta koiraa etsii tällä hetkellä kotia?

Irinan tarhalla on yli 200 koiraa ja Olgan tarhalla noin 70. Vain osa näistä etsii kauttamme koteja Suomesta, sillä kaikista ei ole kotikoiriksi. Moni koira on tuomittu loppuiäkseen tarhalle arkuuden vuoksi. Tällä hetkellä sivuillamme on noin 120 kotia etsivää koiraa.

Vastikään hylätyksi joutuneen koiran silmistä paistaa suru (kuva Mika Federley)

Kuinka pitkään koirat keskimäärin ovat tarhalla ennen kuin löytävät kodin?

Ajat vaihtelevat parista kuukaudesta vuosiin. Onnekkaimmat pennut löytävät kodit suhteellisen nopeasti, mutta kaikille koteja ei riitä. Pienikokoisten koirien on helpompi löytää koti kuin suurten. Jotkut aikuisista koirista ovat odottaneet kotia jo useita vuosia.

Ville on vielä koditon (kuva Mika Federley)

Kuinka monta koiraa teiltä keskimäärin adoptoidaan vuodessa?

Viime vuosi oli huippuvuosi n. 200 adoption ansiosta. Tänä vuonna emme yllä aivan samaan. Määrä kuulostaa suurelta, mutta kodittomia on vielä enemmän. Saamme adoptiohakemuksia melko paljon enemmän kuin koiria adoptoidaan, mutta pyrimme valikoimaan kodit huolellisesti ja keskustelemaan koiraan liittyvistä valmiuksista ja odotuksista kotiehdokkaiden kanssa. Adoptioon päädytään vain ehdottoman sitoutuneiden perheiden kanssa, jotka soveltuvat rescuekoiran kodiksi.

Pikkupentu (kuva Mika Federley)

Millaisia koiria tarhoiltanne tyypillisesti löytyy (koko, ikä, arveltu rotusekoitus)?

Viipurin seudulla elävät koirat ovat tyypillisesti noin 20-kiloisia, keskikokoisia, pystykorvaisia, sopusuhtaisia koiria. Yleensä ne ovat monien sekarotuisten sukupolvien seurausta, eikä mikään rotu erityisemmin erotu joukosta. Kuitenkin perimässä arvellaan usein olevan vähintäänkin ripaus laikansukua tai saksanpaimenkoiraa.

Suurin osa koirista päätyy tarhoille jo pentuina, mutta osa joutuu hylätyksi myös aikuisena ja saa esimerkiksi jättää tehtävänsä pihakoirana ei-toivotun tiineyden tai vanhuuden vuoksi.

Tarhoille päätyy myös hylättyjä lemmikkikoiria, joissa voi arvuutella olevan vaikkapa tiibetinspanielin, villakoiran, rottweilerin tai corgin geenejä. Näiden historiasta voi löytyä mm. isäntäväen kuolema, muutto, varattomuus, tai koiran vanhuus. Osa on pelastettu huonoista kodeista eläinsuojelullisista syistä ja osa löytynyt kadulta harhailemasta.

Pentu (kuva Mika Federley)

Mitä koiran adoptoitavalta henkilöltä vaaditaan?

Jos haluaa adoptoida koiran kauttamme, täytyy ensin täyttää hakemus verkkosivuillamme ja sitten keskustella kanssamme puhelimitse. Edellytämme, että koti on sitoutunut ja luotettava, hoitaa koiran hyvin ja auttaa sitä sopeutumaan muutokseen kotikoiraksi. Koiralla ei saa koskaan teettää pentuja, eikä sitä saa omatoimisesti myydä tai antaa pois. Ongelmatilanteissa on aina oltava yhteydessä yhdistykseen. Keskustelemme kotiehdokkaiden kanssa ja pyrimme rajaamaan joukosta pois esimerkiksi ne, jotka uuvahtavat ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, joiden talous kaatuu ensimmäiseen eläinlääkärilaskuun tai joilla on tulevan koiransa suhteen hyvin tiukat kriteerit. Rescuekoira ei ole myöskään aivan kokemattomalle paras vaihtoehto. Pyrimme löytämään kotiehdokkaalle sopivan koiran ja koiralle sopivan kodin. On tärkeää, ettei koiraa hylättäisi enää koskaan.

(kuva Mika Federley)

Missä asioissa tarvitsisitte juuri nyt eniten apua? Miten ihmiset voisivat auttaa teitä?

Olemme täysin riippuvaisia saamistamme raha- ja tavaralahjoituksista ja otamme niitä hyvin kiitollisina vastaan. Yksistään ruokaan kuluu valtavat määrät rahaa. Eettinen joululahja -kampanjamme on yksi tapa auttaa juuri nyt: www.viipurinkoirat.fi/eettinen-joululahja

Tavaralahjoituksina meille voi toimittaa joko Helsingin, Turun, Kotkan tai Lappeenrannan seuduille kuivamuonaa, koirien leluja ja pantoja sekä mato- ja ulkoloislääkkeitä.

Myös kotihoitopaikosta on aina pulaa.

Lisätietoa löydät osoitteesta www.viipurinkoirat.fi

Kaikki yrittävät saada osansa nameista. Ruuasta on kova kilpailu. (kuva Mika Federley)

Näihin tunnelmiin päätän tämän kirjoitukseni. Kodittomien koirien kuvia katsellessa tulee kovin surullinen olo, mutta samalla tunnen suurta kunnioitusta ja kiitollisuutta tämänkin yhdistyksen vapaaehtoisia kohtaan: he tekevät niin paljon näiden koirien hyväksi. Itse autan tänä vuona Viipurin koiria eettisten joululahjojen muodossa, ja muutama perheenjäsen ja ystävä saavatkin ilahduttavan kortin pukinkonttiinsa ja hyvän mielen jouluaattona, tietäen että lahja on mennyt tarpeeseen.

Lisäksi haluan omistaa tämän kirjoituksen kaikille Viipurin Koirat ry:n vapaaehtoisille auttajille sekä koiratarhojen omistajille Olgalle ja Irinalle. Arvostan työtänne suuresti. Erityiskiitos lisäksi Ainolle suuresta avustasi tämän jutun kirjoittamisessa.

Hyvää Joulunodotusta toivottaen,

Noutajaperhe

Kommentit

Ei kommentteja

Lisää kommentti

* - pakollinen kenttä

*




CAPTCHA kuva roskapostin välttämiseksi
Jos et saa sanasta selvää, klikkaa tästä uusi kuva.
*
*

Rekisteri- ja tietosuojaseloste - Prima Pet PremiumVerkkopalvelut: Mediasignal